Helsingin Sanomat julkaisivat äärimmäisen tärkeän mielipidekirjoituksen 24.2.2021 “Vastavalmistuneiden työllistymistä pitää helpottaa”. “Insinöörin äiti” kertoo kirjoituksessa siitä, miten liian vähäinen työkokemus on usein suurin este työn saamiselle ja työelämään halukas vastavalmistunut jää tästä syystä jatkuvasti ilman työtä. Kirjoituksessa ehdotetaan, että yksilön tukemisen sijaan työnantajamaksuja alennettaisiin niiden työnantajien kohdalla, jotka palkkaavat vastavalmistuneen.

Akava Works -lomautuskatsaus osoitti jo viime syksynä, että vastavalmistuneiden työttömyys on kasvanut erityisesti koronakriisin aikana. Työnhaku valmistumisen jälkeen voi venyä pahimmillaan jopa useamman vuoden projektiksi. 

Työelämään siirtymisen sujuvoittamiseen tarvitaan uusia ja monipuolisia keinoja. Kysyimme ammattikorkeakoulusta ja yliopistosta vuoden sisään valmistuneilta viestijöiltä, mikä työnhaussa on tällä hetkellä ongelmallista.

Osaamisen mittaaminen työvuosina ei tue vastavalmistuneen työllistymistä

Vastavalmistuneet kertovat, että yksi suurin työn saamisen este on se, että kokemusta ja osaamista arvotetaan työelämässä vain työvuosina. 

Useissa uran alkuvaiheeseen sopivissa rooleissa vaaditaan usean vuoden työkokemusta. Vaikka vastavalmistuneille olikin ehtinyt kertymään kokemusta jo useammasta opintojen aikaisesta työharjoittelusta ja muista vastuutehtävistä, ei senkään koettu riittävän työnantajan silmissä. 

Ongelmaksi koettiin nimenomaan se, että kokemusta arvotetaan usein vain työvuosina. Opiskelijat pääsevät kehittämään monipuolisesti osaamistaan jo opintojen aikana. Osa luennoilla, osa työharjoitteluissa tai osa opintoihin kuulumattomissa projekteissa ja vastuutehtävissä. Näistä kokemuksista muodostuva osaamisen ei kuitenkaan ole mitattavissa useampina työvuosina.

Vastavalmistuneiden mielestä vuodet eivät välttämättä kerro mitään substanssiosaamisesta, jonka vuoksi osaamista olisi syytä mitata jollain muulla tavalla – erityisesti viestinnän alalla, mikä on hyvin laaja ja kehittyy jatkuvasti. Tuoreimmalla koulutuksella ja monipuolisella työkokemuksellakin pitäisi olla arvoa, sillä olennaista on se, miten osaamista osataan soveltaa käytännön työtehtävissä. 

Kysymys kuuluu, miten rekrytoinnin kriteerejä voitaisiin edistää ja yrityksiä kannustaa myös uran alkuvaiheessa olevien palkkaamiseen?

Työnantajaa ei tueta riittävästi vastavalmistuneiden palkkaamisessa

Samaan aikaan, kun vastavalmistuneet istuvat kotona tukien varassa odottaen haastattelupyyntöjä, monien organisaatioiden viestinnän osastot ovat aliresursoituja ja ylityöllistettyjä. 

Tulokseton työnhaku lannistaa työelämään kovasti haluavia nuoria kykyjä ja saa kyseenalaistamaan niin oman osaamisen, ammatti-identiteetin kuin uravalinnankin.

Vastavalmistuneet toivoisivat pääsevänsä helpommin työelämään kiinni, jonka vuoksi työnantajien tukeminen koetaan hyväksi. He toivovat saavansa mahdollisuuksia päästä todistamaan kykynsä ja kasvattamaan ammatillista osaamista pitkäjänteisesti, ilman huolta huomisesta.

Vastavalmistuneet ymmärtävät myös, että heidän palkkaamisensa vie työnantajalta resursseja etenkin työsuhteen alussa. Tämä näkyy usein pienempänä palkkana, mikä taas riskeeraa vastavalmistuneen taloudellisen pärjäämisen. Vastavalmistuneet kokevat, että organisaation ja toimialan oppii kuitenkin melko nopeasti, jolloin heidänkin tuottavuus kasvaa jatkuvasti. Palkan toivottaisiin nousevan samassa suhteessa.

Vastavalmistunut on korkeakoulun ja työelämän väliinputoaja

Moni vastavalmistunut kokee, että harjoittelupaikat eivät ole heille enää sopivia, mutta toisaalta entry levelin asiantuntijatyöpaikoissa vaaditaan jo monen vuoden työkokemusta. Hakemukset hukkuvat rekryprosesseihin, eikä palautetta saa. Porrastetut mallit vastavalmistuneiden siirtymisestä työelämään koettaisiin tässä kohtaa erityisen hyviksi.

Vastavalmistunut on epäkiitollisessa asemassa: hän on usein liian kokenut työharjoitteluihin, mutta liian kokematon muihin tarjolla oleviin asiantuntijapesteihin. Jäljelle jää hyvin vähän vaihtoehtoja.

Harjoittelut eivät ole enää paras vaihtoehto opintojensa päättäneelle, sillä palkat ovat usein hyvin pieniä, mitä perustellaan opintotukien saamisella, opintolainalla tai opinahjoista saatavilla harjoittelutuilla. Näitä ei vastavalmistunut enää saa. Palkkaan on usein kuitenkin suostuttava, jotta kokemusta saisi edes jostakin.

Yritysten tukemisen lisäksi opintoihin toivottaisiin sisällytettävän enemmän työharjoittelua, jotta siirtyminen työelämään helpottuisi. Eräs vastavalmistuneista jopa ehdottaa, että viimeinen vuosi opinnoista voisi olla pelkkää työharjoittelua. Tällöin myös opiskelijoiden loma-ajat voisivat olla oikeasti loma-aikoja. 

Ratkaisuehdotukset

  • helpotetaan työnantajaa taloudellisesti ja tuetaan vastavalmistuneen palkkaamisessa
  • tarjotaan vastavalmistuneille enemmän tukea työnhakuun, esimerkiksi ammattijärjestöjen tarjoamilla uravalmennuksella
  • luodaan porrastettuja malleja, joilla tuetaan työelämään pysyvää siirtymistä ja varmistetaan vastavalmistuneiden toimeentulo
  • pidennetään korkeakoulujen harjoittelujaksoja
  • lisätään korkeakoulujen ja työnantajien yhteistyötä harjoittelujen aikana
  • päivitetään osaamisen mittaaminen työvuosina pestikohtaiseen substanssiosaamista mittaavaan malliin

Lue myös vinkkimme siihen, miten vastavalmistunut tai opiskelija voisi edistää omaa työllistymistään.

Anni Haaparanta

Yhteisösuunnittelija

Viesti ry